Vanhasta kansakoulurakennuksesta, joka viimeisimpänä oli toiminut päiväkotina, suunniteltiin kahden sukupolven koti. Korkeisiin ja avariin luokkahuoneisiin rakentuu perheelle ja isoäidille uniikki koti.
Aikojen saatossa koulurakennus oli kokenut monet muutostyöt. Muun muassa ikkunoihin ja niiden aukoituksiin oli tehty muutoksia useampana vuosikymmenenä. Pohjaratkaisu oli sokkeloinen jälkeenpäin rakennettujen väliseinien vuoksi. Rakennusta oli myös remontoitu moderneilla ratkaisuilla ja materiaaleilla, mikä oli aiheuttanut hirsikehikkolle vaurioita.

Suunnittelussa lähdettiin liikkeelle palauttamisen periaatteesta. Suunnitelmassa vanha pohjaratkaisu kuorittiin esille, huonekorkeus palautettaan alkuperäiseksi, taloon muurataan uudet pystymuurit purettujen tilalle. Talon ”ongelmakohdasta”, keskellä olevasta hyvin pikästä ja verrattain kapeahkosta tilasta, josta kuitenkin on ikkunat kolmeen ilmansuuntaan, suunniteltiin talon sydän, persoonallinen hulppea keitiö. Ikkunat ja ulkoasu palautetaan alkuperäiseen 1800-luvun lopun asuun. Mineraalivillalla tehdyt lisälämmöneristykset poistetaan ja korvataan puukuitulevyllä. Koneellinen ilmanvaihto palautetaan painovoimaiseksi. Koulun kunnostus toteuteutetaan perinteisiä materiaaleja ja työtapoja noudattaen.